Matkalla osa 4/8

Vielä kyydissä mukana? Ihanaa kun näin on! Olen ollut kovin iloinen siitä, miten sarjani on tähän mennessä tavoittanut teitä. Toivottavasti pysyt mukana edelleenkin. Olen jo varmaankin tähän mennessä huomannut, etteivät muutokset tapahtuneet yhdessä yössä. Takana on ollut pitkä muutosten prosessi. Matkan edelleen edetessä tulet huomaamaan, ettei tämä todellakaan ollut vielä tässä.

Myrkyllisistä ihmissuhteista luopumista

Kuten varmasti olet huomannut olen tarvinnut matkallani useiden ihmisten tukea ja apua, jotta oma henkinen vahvistumiseni oli mahdollista. Kuitenkin, riittää vain yksi ainoa oikea hetki ja kohtaaminen, joka pystyy antamaan lähtölaukauksen muutoksille- jos siis itse haluaa vastaanottaa muutokset. Pienistä puroista syntyy joki ja joesta voi aikanaan syntyä mahdollisuuksien meri.

Useimmiten muutoksilla on myös hintansa. Oman kehitykseni aikana olen joutunut jättämään monia ihmisiä taakseni. Tämä sen takia, että aloin huomaamaan heidän olevan vain huonoa seuraa, joka ruokkii sitä Marjoa, joka en enää halunnut olla. Monesti se teki kipeää. Olihan kyseessä useimmiten myös sellaisia ihmisiä, joihin olin kuvitellut pystyväni luottamaan ja joiden uskoin tukevani minua. Olin vaan useimmiten niin hyväntahtoinen, etten huomannut, ettei kaikki ystävyyssuhteet olleet sitä mitä kuvittelin.

Joidenkin ihmisten rajaaminen omasta elämästä oli helpompaa kuin toisten. Ne, jotka selkeästi ilmoittivat, etteivät ymmärrä muutostani eivätkä kestäneet positiivista näkemystäni, joutuivat päättämään sopeutuvatko tilanteeseen ja minun muutoksiini. Toiset sopeutuivat, toiset ei.

Kisaamistaitojen kehityksen avaimia

Ensimmäisen leirivuoden aikana tutustuin ensimmäistä kertaa mentaalivalmennukseen. Olin kyllä kuullut sellaisesta, mutta enemmänkin silloin vielä ajattelin sen kuuluvan huippu-urheiluun, enkä siihen mennessä ollut ajatellut tarvitsevanikaan harrastukseeni mitään tuon tapaista.

Mentaalivalmentajamme oli Christina Forssell. Leireillä valmennusta oli luentomuotoisena ja se avasi silmiäni sitä myötä kun leirikausi eteni. Muistan jo silloisesta valmennuksesta luentokerran, jossa puhuttiin sisäisestä nitistäjästä. Teimme silloin myös sen poistamiseksi harjoituksen. Tiedostin minullakin olevan sellainen, mutta vielä en ollut valmis työstämään nitistäjääni pois. Kisaminäni varttuessa ja kehittyessä viimeisen parin vuoden sisällä, tiedostan vahvasti sisäisen nitistäjän läsnäolon ja pystyn työstämään sen heti pois, mutta siitä kerron tämän osan edetessä hieman enemmän.

Olen sitä mieltä, että vielä toisen leirikauden alussa, syksyllä 2015 minun kisaamistaidot olivat edelleen lapsen kengissä. Kuten kolmannessa osassa kerroinkin, ensimmäisen leirikauden aikana opettelin treenaamisen taitoja ja oman treenikuplani kehittämistä. Kun treenaamisen taidot alkoivat olla hallussa, pystyin keskittymään omien kisataitojeni kehittämiseen.

Toisella kaudella saimme valmennusta Marjo Koranderin pienryhmissä. Sain niistä enemmän jo irti kuin edellisen kauden luentomuotoisesta valmennuksesta, koska näissä valmennustilanteissa pääsimme keskustelemaan ja purkamaan ajatuksia yhdessä turvallisessa ympäristössä. Kauden aikana kävin myös pari kertaa Marjon yksäreillä, joista oli myös apua. Tällä kaudella tärkeänä omana teemana oli kisaamisen taitojen kehittäminen.

Yksi suurista kisapäivien haasteistani oli omien kisasuorituksien virheisiin kiinnijääminen. Ensimmäisen kisaradan pienikin virhe saattoi jäädä kummittelemaan muille radoille ja tekivät näin hallaa suorituksiin. Seuraaviin ratoihin tutustuessa aloin jo miettimään ja stressaamaan tiettyjä asioita jos ne yhtään muistuttivat edellisiä ratavirheiden kohtia.

Marjo silloin antoi hyvän vinkin käyttää ”elokuvamenetelmää” hyödyksi. Tehtäväni oli ensin katsoa oma suoritus videolta ja sen jälkeen mielikuvana käydä rata kuin elokuvana mielessä läpi niin, että minä katson omaa suoritustani ja suoritus sujuu täysin virheettä. Mielikuvan jälkeen rata jätetään taakse ja keskitytään seuraavaan suoritukseen. Tällä tavalla kun aloin käymään kisaratojani läpi, muutaman kisapäivän jälkeen en edes tarvinnut tätä menetelmää enää vaan pääsin virheistäni jo helpommin eroon.

FB_IMG_1538756426289

The Kupla

Olen aina ihaillut Niina-Liina Linnan tapaa kisata. Hän on ollut melkeinpä niin kauan kuin olen harrastanut agilityä minun idolini ja sitä hän on edelleenkin. Muistan aivan ensimmäisen kerran kun näin hänet kisaamassa ja mietin itsekseni vaan, että miten hienosti ohjaaja pystyy pitämään keskittymisensä koossa monen koiran kanssa.
Niinun tapa keskittyä kisapäivänä on aivan huippua! Hän jos joku taitaa keskittymisen taidon. Hän pystyy olemaan kisakuplassa vaikka kuinka pitkän kisapäivän ja koko hänen olemuksestaan huokuu 100 prosenttinen keskittyminen. Keskittymistaidon lisäksi pidän aivan hirveästi hänen asenteestaan.

Kun aloin itse miettimään omia kisataitojani ja sitä, millaista haluaisin sen olevan, otin Niinusta oppia. Halusin samanlaisen kuplan. Voin kuitenkin sanoa, että tämän kuplan kehittämisen ja sen ylläpitämisen taidon oppiminen on vienyt minulta aikaa. Edelleenkin siinä on työstämistä, mutta kukapa tässä lajissa olisi koskaan oikeasti valmis. Voin kuitenkin sanoa, että minulla on jo keinoja löytää syvä keskittyminen ja ylläpitää sitä.

Oman kuplani rakentaminen rakentaminen alkaa jo kisapäivää edeltävänä iltana. Silloin otan treenipäiväkirjani esille ja asetan itselleni tavoitteita. Tavoitteet eivät ole koskaan tulostavoitteita vaan pelkästään suoritustavoitteita. Tavoitteet ovat asioita, joita olemme treeneissä harjoitelleet ja lähdemme kisapäivään testaamaan miten ne toimivat kisavireessä. Yritän kuitenkin pitää tavoitteet sellaisina, että niihin on helppo päästä. Tavoite voi hyvinkin olla myös oma mentaalinen tavoite. Alla muutama esimerkki tavoitteiden asettelusta.

mentaalipuolen tavoitteita
-keskity jokaiseen esteeseen
-muista katsoa koiraan
-juokse täysillä viimeisen esteenkin ohi
-nauti oman koiran kanssa tekemisestä
-luota koiran taitoihin

suoritustavoitteita
-ohjaa jokainen este kunnolla
-rimojen tippumisen mahdollisuuden minimointi omalla ohjaustyylillä. Hätäisyys, turhat käskyt pois
-hyvät kontaktit

Selkeät tavoitteet antavat ainakin minulle mahdollisuuden keskittyä olennaiseen sekä poistaa suorituspainetta. Jos asetetuista tavoitteista ei jokin onnistu, se ei ole mitään negatiivista vaan tieto siitä, että harjoitusta tarvitaan lisää.

Kisapäivän aamuna kertaa asettamani tavoitteet ja muokkaan niitä vielä jos tarvetta. Itsessään omat rutiinit ovat minulle tärkeitä kisakuplan rakentamiseen. Jo itsessään kisakassin pakkaaminen on yksi rutiini ja silloin yleensä olen jo kuplassa. Minulla on silloin asettamani tavoitteet päässä ja valmistelen omassa sisäisessä puheessa itseäni kisapäivään ja ratoihin. Päässäni ei liiku silloin mitään ”mitä jos”- puheita vaan pyrin pitämään sisäisen puheen positiivisena ja itseäni tsemppaavana. Matkalla kisapaikalle ja kisapäivän aikana kuuntelen itselleni tärkeitä kisabiisejä, joiden tehtävänä on tsempata ja voimaannuttaa. Musiikkia kuunnellessa myös poistan kaiken muun taustahälyn ja pystyn olemaan vain itseni kanssa.

Se millaista kuplassani milloinkin on, riippuu tilanteesta. Joskus kuplassani on mukana sisäinen tsemppari ja vireen nostaja, joskus se onkin sisäinen rauhoittaja ja asioista muistuttaja. Tunnistan omista tunnetiloistani, kenet sinne kuplaani milloinkin tarvitsen.

FB_IMG_1538756436799

Juntti-Einari

Tämän osan alussa kerroin sisäisestä puhujasta, joka litistää ja puhuu pään sisällä ilkeitä asioita ja vähättelee. Minullakin on sellainen. Parin vuoden sisään tiedostan sen esille tulemisen hyvinkin vahvasti ja pystyn tällöin työstämään sen pois.

Olin tietoinen litistäjästäni viimeistään siitä lähtien kun siitä ensimmäistä kertaa puhuttiin ääneen ensimmäisellä leirityksellä. Vuonna 2016 tapasin ensimmäistä kertaa Anne Talvitien. Valmennuksien lomassa keskustelimme paljon omista haasteistani ja yhtenä asiana nousi esille juurikin tämä sisäinen puhuja.

Onneksi sisäisen puhujan hävittämiseen oli keinoja. Ensimmäinen Annen ohje oli antaa sille nimi. Nimi konkretisoi sisäistä ääntä ja antaa sille jo jonkinlaista hahmoa. Kun asialla on hahmo, sen saa helpommin hävitettyäkin. Minä annoin omalle pahan puhujalle nimeksi Juntti-Einari. Se oli mielestäni osuva nimi sellaiselle, josta en ollenkaan tykkää, ja joka saa minut tuntemaan itseni huonoksi ja pahaksi. Sisälläni jylläsi minun sisäinen oma pieni kiusaaja. Enää en suostunut kiusattavaksi vaan halusin häätää Einarin pois.

Sarjan kolmannessa jaksossa kerroin hyvästä kuvamuististani, joka auttaa minua ratojen opettelussa. Kuvamuistini liittyy vahvaan visuaalisuuteeni, joka on yksi ehdoton vahvuuteni kun mietin agilityn harrastamista sekä valmentamista.

Visuaalisuuteni auttaa minua erilaisissa mielikuvaharjoitteissa. Pystyn helposti hyppäämään mielikuvaan, se on hyvin elävä ja herättää minussa vahvoja tunteita. Siispä Juntti-Einarini sai myös nimen lisäksi ulkonäön, äänen ja hajun.

Eräänä kisapäivän aamuna istuin autossani. Eräänä kisapäivän tavoitteena minulla luki listassa ”Juntti-Einarin” hävittäminen. Siispä siinä Turkuun ajellessani minulle tuli vahva visuaalinen kuva tästä pahaa puhuvasta ilkeästä tyypistä. Ensin se sai ulkonäkönsä- pieni vihreä ukkeli, josta ei oikein tiedä onko se ihminen vai jokin olio. Matkan aikana selvisi, että sillä on kovin kimeä ääni ja äänensävy on ilkeän juonitteleva.

Juntti-Einari oli kuitenkin hyvin sitkeä sinä päivänä. Se hukutettiin lavuaariin, sen päälle astuttiin niin kovaa, että se joutui maan alle. Sillä tavalla aloin saamaan Einarin pysymään poissa päästäni ennen ratoja sekä kisapäivän aikana. Nykyisin ei Juntti-Einaria pahemmin näy. Jo pienikin vinkki sen ilmaantumisesta helpottaa sen kadottamista, eikä se ole enää niin vahva persoona kuin se aluksi oli.

Kisataitojen kartuttamista sekä ensimmäiset sm-kisat

Keskittymisen ja muiden kisataitojen opettelemisen myötä kisaaminen alkoi myös sujua. Pystyin nollaamaan ajatukseni kisaratojen välillä enkä jäänyt liialliseen analysointiin kiinni. Pyrin löytämään kaikilta radoilta positiiviset asiat ja ”epäonnistuneista kohdista” kehitettävät asiat.

Kisapäivän rutiinit lähtivät jo kehittymään ensimmäisen leirikauden aikana. Silloin käytin mielikuvaharjoitusta kisapäivää edeltävänä iltana, jossa kävin mielessäni tulevan kisapäivän läpi. Harjoitus lähti kisapäivän aamusta liikkeelle ja päättyi kisapäivän jäähkälenkille. Tämänkaltainen harjoitus on varmasti kehittänyt ruutiinit sellaisiksi kun ne ovat nykyään. Se miten toimin kisapaikalla menee useimmiten samankaltaisella kaavalla. Omat rutiinit pitävät ajatukseni kasassa.

Olen harjoittelemalla löytänyt itselleni sopivat kisapäivän rutiinit ja uskon, että jokaiselle on oma yksilöllinen rutiini olemassa, se pitää vain löytää. Nykyisin kuplani on helpompi myös hetkeksi puhkaista ja koota takaisin. Se on taito, jota minulla ei aikaisemmin ollut. Kun ennen kuplan rakentaminen alkoi aamulla ja se piti säilyttää koko kisapäivän ajan, nyt aloitan kyllä kuplan rakentamisen kuvailemallani tavalla jo edellisenä iltana ja kisapäivän aamuna, mutta pystyn kisapäivän aikana ajoittain hetkeksi hellittämään, juttelemaan kavereille ja rentoutumaan, jonka jälkeen sitten kasaan ajatukseni uudestaan kasaan ja keskityn seuraavaan rataan.

Sm-kisat Lahti 2016

Treeni- ja kisakuplan luominen alkoi tuottaa tulosta. Lopulta meillä oli alkuvuodesta 2016 sm-nollat kasassa ja keväällä nollaprosenttimme oli n. 70 prosenttia. Meillä oli neljä tuplanollaa sekä yhdeksän irtonollaa. Kun olimme saaneet nollat kasaan tapahtui kuitenkin jotakin… Pidin maaliskuussa 2016 kuukauden mittaisen kisatauon ja palattuamme tauolta mikään ei tuntunut enää onnistuvan. Ihan kuin emme olisi olleet samalla radalla. En enää tiennyt mitä koira tekee, enkä oikein tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Olin erittäin turhautunut ja aika moni kisa päättyi omaan pettymykseen ja itkuun.

Arvoin päässäni koko kevään, ilmoitanko Kyranin sm-kisoihin. Päädyimme lähtemään. Olihan unelmoinut tästä mahdollisuudesta siitä lähtien kun Kyran tuli meille. Ilmoitin koiran kisaan ja kesällä 2016 starttasimme meidän ensimmäisissä arvokisoissa Lahdessa.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten ajattelin. Sm-kisojen iltakisoista palatessani hotellille, parkkipaikalla puhelimeni soi. Äitini soitti ja kertoi isäni joutuneen sairaalaan. Hän ei selittänyt enempää vaan antoi siskolleni puhelimen, joka oli vanhemmillani käymässä Saksasta.

Isälläni oli kasvain. Vielä ei tiedetty missä ja kuinka paha. Maailmani romahti. Kysyin ajaisinko heti kotiin. Koko perhe oli sitä mieltä, että minun olisi syytä jäädä. Isäkin haluaisi sitä. Päästyäni huoneeseeni soitin heti isälle. Kyyneleet valuivat vaikka yritin olla reipas ettei isä kuulisi minun itkevän. Isä halusi vain tietää, millaista meillä oli ja miten kisat olivat siihen mennessä menneet. Lupasin soittaa seuraavana iltana ja kertoa meidän ensimmäisestä joukkuekisasta.

Viikonloppu meni kuin sumussa. Toisaalta halusin olla iloinen kisoihin osallistumisesta ja suurien unelmien täyttymisestä juuri Kyranin kanssa. Välillä pystyin unohtamaan huoleni kunnes totuus taas iski kasvoihin.
Kisaradat menivät lopulta juuri kuten kevään radatkin. Keskittymisen puutetta ja välillä tuntui kuin olisin ollut ihan eri planeetalla koirani kanssa. Tuntui kuin emme olisi osanneet enää yhtään mitään. Sunnuntain yksilökisoista lähtiessäni olin pettynyt suoritukseemme, mutta toisaalta huolesta sairaana ja onnellinen, että pääsisin nyt kotiin isäni luo.

Isäni menehtyi keuhkosyöpään kaksi kuukautta myöhemmin elokuussa 2016.

FB_IMG_1538756520183

Muutosten kautta uusiin tuuliin

Hyvä tuottaa usein hyvää. Kuten olet varmasti sarjan edetessä huomannut, että vuodesta 2014 vuoteen 2016 minussa oli tapahtunut hurjan suuria muutoksia. Vuosi 2016 toi mukanaan vielä uudenlaisia muutoksia ja ulottuvuuksia agilityn harrastamiseen, josta ajattelin kertoa enemmän sarjan viidennessä osassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s